Ulkomaalaiset Beninissä.
Olen jo muutaman viikon aikana ehtinyt havainnoida ulkomaalaisten läsnäoloa Beninissä mitä erilaisemmissa paikoissa. Voisin aloittaa vaikkapa libanonilaisista, sillä ilmeisesti kaikki suurimmat varsinaiset ‘supermarketit’, ainakin Cotonoussa, ovat libanonilaisten omistuksessa. Niinpä Villa Karon aamiaisella nautitaan mm. libanonilaista kahvia - paitsi minä juon Nescaféa…kuin olisi Ranskassa taas! Tuontituotteet tulevat muutenkin vähän mistä sattuu, sillä sunnuntaina tein ruokaa papin perheelle (pienellä avustuksella tosin, ei vielä ihan sujunut tuo maissi-maniokkipuuron keittäminen yksin) argentiinalaisella öljyllä, tänään söin leivän puutteessa turkkilaisia keksejä ja muutama päivä sitten yksi stipendiaatti osti katalonialaista suklaata. Tuonnin kirjo on ymmärrettävää sinänsä, koska Beninin ja naapurimaiden kovin suppeaan teollisuuteen tuntuu kuuluvan lähinnä virvoitusjuomia, olutta ja palmusta saatavia tuotteita. Kaikki muu (kaakao, puuvilla jne.) viedään toisaalle jalostettavaksi.
Länsi-Afrikan talousalue, ECOWAS (Economic Community of West African States) on sinänsä hieno asia. Paikalliset ihmiset voivat myös liikkua ilman viisumia rajojen yli suhteellisen helposti, mitä nyt poliiseja täytyy varoa..! Ranskankielisissä maissa on kuitenkin yhteisvaluutta CFA, joka tuntuu toimivan mainiosti. Toista yhteisvaluuttaa, työnimellä eco, suunnitellaan otettavaksi käyttöön englanninkielisissä Länsi-Afrikan maissa muutaman vuoden sisällä – saa nähdä kuinka käy. Ihan vain huomioksi, että ECOWASin pinta-ala (5,112,903 km2) on reilusti suurempi kuin EU:n (3,977,487 km2), vaikka muilla mittareilla ECOWAS häviääkin Euroopan unionille (huomaatko Lauri, nyt osasin kirjoittaa oikein!): esim. BKT:n suhde on 1,361/ 25,480 USD/asukas, väestömäärä taas 250 miljoonaa vs. 460 miljoonaa.
Mutta, takaisin varsinaiseen aiheeseen palatakseni : Ulkomaalaisista tuotteista on tietenkin muistettava myös nigerialainen öljy, jota ilmeisesti salakuljetetaan tänne ahkerasti ja myydään tienvarsilla lasipulloissa, puolen litran pulloista aina kymmenen litran pallukoihin asti. Muutenkin nigerialaiset tuotteet ovat lähinnä surullisenkuuluisia, kuten piraattilääkkeet, joissa ei ole aivan samaa tehoa (no, kyllähän lumelääke saattaa jotain auttaa…) kuin aidoissa. En niinkään ihmettele enää paikallisten halua turvautua perinteiseen parantamiseen, se toimii taatusti paremmin ja harmittaa vähemmän. Nigerialaishuijarit ovat tunnettuja täälläkin - ja siis varkaathan tulevat tietenkin aina ulkomailta, joko Nigeriasta tai Ghanasta, eivät koskaan Beninistä (tai Togosta, tässä rajalla kun ollaan, niin ei niiden välille niin tehdä eroa)!
Ei sovi unohtaa ranskalaisia, jotka siirtomaahistorian takia ovat näkyvästi edelleen täällä ja omistavat luultavasti suurimman osan hotelleista, ainakin Grand-Popon paremmat majoitusvaihtoehdot ovat tiukasti ranskalaisten hallussa. Myös Beninin tunnetuin mineraalivesi, Possotomé on nykyään suuren ranskalaisen virvoitusjuomayhtiön omistuksessa. En edes tiedä vielä, minne kaikkialle ranskalaisten ote ulottuu, mutta ainakin omaan aamiaiseeni käytän ranskalaista President-maitoa (hinta 800 CFA, n. 1,2€) ja La vache qui rit –sulatejuustoa (600 CFA, vajaa euro) – tiedän kyllä, että myös paikallista, mozzarellan tyyppistä ruoanlaittojuustoa on olemassa, mutten ole sitä tähän mennessä saanut käsiini! Varsinkin Länsi-Afrikassa sotien ja muiden levottomuuksien syy sysätään usein ranskalaisten niskoille. Frankofoniset siteet ovat edelleen vahvat ja erilaisia lehmänkauppoja taatusti tehdään, mutta varsinaisesti Ranskan salajuoniin entisissä siirtomaissa en ihan täysin jaksa uskoa. Mielenkiintoinen tutkimusaihe, ehkä ?
Lopuksi vielä Grand-Popon oma erikoisuus : ihkaelävä hullu saksalainen muusikko-juoppo-hippi, joka on asunut täällä ainakin yli 10 vuotta. ‘Bizarre’ taitaa olla yleisin adjektiivi, jolla häntä kuvaillaan. Kuuluu kuitenkin jo kylän kalustoon, ja vain harvoina päivinä en ole nähnyt kylänraitilla tai jossakin tienristeyksen baareista tätä miekkosta, jolla on pitkät, vaaleanharmaat hiukset poninhännällä, tuima katse ja tarmokas askel. Syvempi analyysi jää toisten käsien varaan, sillä itse olen vain sanonut kertaalleen kättäpäivää - hän kyllä jo tiesi kuka minä olen…muiden puheiden perusteella välillä hyvinkin kiivas, jopa aggressiivinen, toisaalta mielenkiintoinen, mutta kova valehtelemaan.
Saksalaisemme liittyy myös Villa Karon historiaan, ainakin jos kuulemani kertomus pitää paikkansa : hän oli jakanut asunnon Villa Karon ensimmäisen toiminnanjohtajan, norjalaisen öljyinsinöörin Carl Beckerin (k. 2003) kanssa – jälleen yksi ulkomaalainen Beninissä. Joku saattaa ihmetellä, mitä öljyinsinööri yleensä tekee Villa Karon johdossa, mutta hei – eikö ole jo melko kummallista, että suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus on perustettu tänne, paratiisirannalle grandpopolaisten kummasteltavaksi ?
Länsi-Afrikan talousalue, ECOWAS (Economic Community of West African States) on sinänsä hieno asia. Paikalliset ihmiset voivat myös liikkua ilman viisumia rajojen yli suhteellisen helposti, mitä nyt poliiseja täytyy varoa..! Ranskankielisissä maissa on kuitenkin yhteisvaluutta CFA, joka tuntuu toimivan mainiosti. Toista yhteisvaluuttaa, työnimellä eco, suunnitellaan otettavaksi käyttöön englanninkielisissä Länsi-Afrikan maissa muutaman vuoden sisällä – saa nähdä kuinka käy. Ihan vain huomioksi, että ECOWASin pinta-ala (5,112,903 km2) on reilusti suurempi kuin EU:n (3,977,487 km2), vaikka muilla mittareilla ECOWAS häviääkin Euroopan unionille (huomaatko Lauri, nyt osasin kirjoittaa oikein!): esim. BKT:n suhde on 1,361/ 25,480 USD/asukas, väestömäärä taas 250 miljoonaa vs. 460 miljoonaa.
Mutta, takaisin varsinaiseen aiheeseen palatakseni : Ulkomaalaisista tuotteista on tietenkin muistettava myös nigerialainen öljy, jota ilmeisesti salakuljetetaan tänne ahkerasti ja myydään tienvarsilla lasipulloissa, puolen litran pulloista aina kymmenen litran pallukoihin asti. Muutenkin nigerialaiset tuotteet ovat lähinnä surullisenkuuluisia, kuten piraattilääkkeet, joissa ei ole aivan samaa tehoa (no, kyllähän lumelääke saattaa jotain auttaa…) kuin aidoissa. En niinkään ihmettele enää paikallisten halua turvautua perinteiseen parantamiseen, se toimii taatusti paremmin ja harmittaa vähemmän. Nigerialaishuijarit ovat tunnettuja täälläkin - ja siis varkaathan tulevat tietenkin aina ulkomailta, joko Nigeriasta tai Ghanasta, eivät koskaan Beninistä (tai Togosta, tässä rajalla kun ollaan, niin ei niiden välille niin tehdä eroa)!
Ei sovi unohtaa ranskalaisia, jotka siirtomaahistorian takia ovat näkyvästi edelleen täällä ja omistavat luultavasti suurimman osan hotelleista, ainakin Grand-Popon paremmat majoitusvaihtoehdot ovat tiukasti ranskalaisten hallussa. Myös Beninin tunnetuin mineraalivesi, Possotomé on nykyään suuren ranskalaisen virvoitusjuomayhtiön omistuksessa. En edes tiedä vielä, minne kaikkialle ranskalaisten ote ulottuu, mutta ainakin omaan aamiaiseeni käytän ranskalaista President-maitoa (hinta 800 CFA, n. 1,2€) ja La vache qui rit –sulatejuustoa (600 CFA, vajaa euro) – tiedän kyllä, että myös paikallista, mozzarellan tyyppistä ruoanlaittojuustoa on olemassa, mutten ole sitä tähän mennessä saanut käsiini! Varsinkin Länsi-Afrikassa sotien ja muiden levottomuuksien syy sysätään usein ranskalaisten niskoille. Frankofoniset siteet ovat edelleen vahvat ja erilaisia lehmänkauppoja taatusti tehdään, mutta varsinaisesti Ranskan salajuoniin entisissä siirtomaissa en ihan täysin jaksa uskoa. Mielenkiintoinen tutkimusaihe, ehkä ?
Lopuksi vielä Grand-Popon oma erikoisuus : ihkaelävä hullu saksalainen muusikko-juoppo-hippi, joka on asunut täällä ainakin yli 10 vuotta. ‘Bizarre’ taitaa olla yleisin adjektiivi, jolla häntä kuvaillaan. Kuuluu kuitenkin jo kylän kalustoon, ja vain harvoina päivinä en ole nähnyt kylänraitilla tai jossakin tienristeyksen baareista tätä miekkosta, jolla on pitkät, vaaleanharmaat hiukset poninhännällä, tuima katse ja tarmokas askel. Syvempi analyysi jää toisten käsien varaan, sillä itse olen vain sanonut kertaalleen kättäpäivää - hän kyllä jo tiesi kuka minä olen…muiden puheiden perusteella välillä hyvinkin kiivas, jopa aggressiivinen, toisaalta mielenkiintoinen, mutta kova valehtelemaan.
Saksalaisemme liittyy myös Villa Karon historiaan, ainakin jos kuulemani kertomus pitää paikkansa : hän oli jakanut asunnon Villa Karon ensimmäisen toiminnanjohtajan, norjalaisen öljyinsinöörin Carl Beckerin (k. 2003) kanssa – jälleen yksi ulkomaalainen Beninissä. Joku saattaa ihmetellä, mitä öljyinsinööri yleensä tekee Villa Karon johdossa, mutta hei – eikö ole jo melko kummallista, että suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus on perustettu tänne, paratiisirannalle grandpopolaisten kummasteltavaksi ?
Comments
Vai oon paassy sun blogilistoille.. Kiitoksia kunniasta, ja ei nyt sen kummempia kuin etta varmistan etta luet sahkopostias :) laitoin sinne asken viestin. Paremmalla ajalla pitaa lukea enemman sun tekstia.
Sain vihdoin aikaiseksi lukea sun blogin kokonaisuudessaan. Melkein näin meren ja tunsin lämmön ja kosteuden! Tosi kivaa kun ehdit raportoida meille =)
Ainakin meikäläisen päivän blogi pelasti. Olin juuri täällä työhuoneella repimässä hiuksiani ja ahdistumassa ensi viikon luennosta. Sitten päätin pitää edes lyhyen tauon kiehtovasta esidynastisesta kaudesta Mesopotamiassa (2900-2340 eKr) ja paneutua ystäväni elämään kaukaisessa Afrikassa. Heti asettui asiat paremmin perspektiiviin - Miksi asiat itse asiassa tarvisikaan saada äärettömän tehokkaasti ja nopeasti hoidettua =) Eiköhän nää asiat hoidu ihan rauhallisesti töitä tekemällä.
Mailailen jossain vaiheessa tarkemmin kuulumisia, viimeistään perioditauolla (2. periodilla luojan kiitos vain 1 luento viikossa, nyt 2/vk) Päivittele sinä vaan blogia ahkerasti!