Af-riikka

Kysymys, joka iskee aina ensimmäisen viikon aikana ulkomaille muuttaessa, on "mitä minä oikeastaan täällä teen?". Vastaus siihen löytyy ennemmin tai myöhemmin, tai viimeistään siinä vaiheessa kun on palannut takaisin kotiin. Koetan tässä postauksessa vastata tuon yleisluontoisen kysymyksen yhteen osa-alueeseen. Kysymys, jota useimmin kuulen - niin YK-harjoittelijoilta kuin ulkopuolisiltakin - on "mitä sinä tarkalleen ottaen teet töissä?". Tiedän, että monet harjoittelijat tekevät jotakin projektia: raportteja, selvityksiä, nettisivuja, tiedotteita tai julkaisuja. Omat työpäiväni kuluvat harvoin vain yhden asian parissa. Viime viikolla esimerkiksi kommentoin ja kirjoitin juuri julkaistulle erikoissivulle ihmisoikeusjulistuksen 60. juhlavuodesta . Aloitin myös etsimään artikkeleita ja mielipiteitä seuraavaan Civil Society Observer -uutiskirjeeseen, joka ilmestyy parin kuukauden välein ja jota tehdään yhteistyössä useamman ihmisen kanssa. Edelliseen elo-syyskuun numero...

Olen viimeisten parin kuukauden aikana kahlannut läpi kahta hyvin erilaista, suomalaisen miehen kirjoittamaa kirjaa Afrikasta. Ensimmäinen, viime vuonna ilmestynyt professori Eero Paloheimon (eläkeiän ylittänyt insinööri) Tämä on Afrikka avautui hitaasti, tuntui poukkoilevalta ja karkeasti kirjoitetulta. Toinen, Esa Salmisen (kolmekymppinen humanisti) esikoisteos Köyhyyden ammattilainen taas tempasi mukaansa sujuvan, mutkattoman kielensä ja kulttuuristen pohdiskelujensa ansiosta. En tiedä ovatko kirjailijat koskaan kohdanneet tosielämässä, mutta näin lähtökohtaisesti voisin kuvitella heillä olevan paljon yhteistä puhuttavaa. Molemmat turhautuvat kirjoissaan afrikkalaisten ja eurooppalaisten erilaisiin aikakäsityksiin, tehottomuuteen ja korruptioon. Molemmat kuvailevat naissuhteitaan, tai vain naisten ulkonäköä hyvinkin yksityiskohtaisesti, mikä on ilmeisesti ohittamaton teema kaikilla Afrikasta kirjoittavilla mieskirjailijoilla. Ja lopussa kumpikin sortuu - tai puhkeaa tarkoituksellise...

Joskus kannattaa laittaa televisio päälle oikealta kanavalta. Huomasin Helsingin Sanomista, että FST näyttää jonkinlaisen reportaasin kehitysavusta Afrikassa ja avasin töllön vähän ennen ohjelman alkamista. Kuulin tutunkuuloisen äänen, ja kas, edellisessä ohjelmassa käsiteltiinkin tutkimusmatkailija Georg August Wallinia , asiantuntijana tietenkin laitoksemme opettajien parhaimmistoon kuuluva Kaj Öhrnberg, jonka lukuisilla kursseilla olen opiskeluvuosieni aikana ehtinyt istumaan (mm. erinomainen, jokavuotinen islamin peruskurssi). Ehdin valitettavasti vain näkemään Wallinin haudan Hietaniemen hautausmaalla ja spekulaatiot tämän kuolinsyystä - vahvasti epäiltiin jotakin sukupuolitautia... No, sitten alkoi tuo itse odottamani ohjelma, jonka kerrottiin tarkemmin käsittelevän nimenomaan "Beniniä, maata Länsi-Afrikassa". Ja kappas vaan, ohjelma "Drömmar om bistånd" käsitteli nimenomaan Villa Karoa ja sen kehitysyhteistyötä Grand-Popossa. Etenkin keskityttiin myttyyn me...