Sattumia FST:ltä.

Joskus kannattaa laittaa televisio päälle oikealta kanavalta. Huomasin Helsingin Sanomista, että FST näyttää jonkinlaisen reportaasin kehitysavusta Afrikassa ja avasin töllön vähän ennen ohjelman alkamista. Kuulin tutunkuuloisen äänen, ja kas, edellisessä ohjelmassa käsiteltiinkin tutkimusmatkailija Georg August Wallinia, asiantuntijana tietenkin laitoksemme opettajien parhaimmistoon kuuluva Kaj Öhrnberg, jonka lukuisilla kursseilla olen opiskeluvuosieni aikana ehtinyt istumaan (mm. erinomainen, jokavuotinen islamin peruskurssi). Ehdin valitettavasti vain näkemään Wallinin haudan Hietaniemen hautausmaalla ja spekulaatiot tämän kuolinsyystä - vahvasti epäiltiin jotakin sukupuolitautia...

No, sitten alkoi tuo itse odottamani ohjelma, jonka kerrottiin tarkemmin käsittelevän nimenomaan "Beniniä, maata Länsi-Afrikassa". Ja kappas vaan, ohjelma "Drömmar om bistånd" käsitteli nimenomaan Villa Karoa ja sen kehitysyhteistyötä Grand-Popossa. Etenkin keskityttiin myttyyn menneeseen projektiin ammattikoulun perustamisesta kylään - hanke, johon liittyi paljon epäselvyyksiä ja erimielisyyksiä. Villa Karoa kohdeltiin ohjelmassa melkoisen rankalla kädellä, vaikka sinänsä olinkin samaa mieltä useiden väittämien kohdalla. Kuten sen, ettei kulttuurikeskus lopulta tuo taloudellista hyötyä kyläläisille, lukuunottamatta tietenkin ravintoloitsijoiden ja hotellinomistajien taskuja. Nuoret miehet kaikkoavat kylästä suomalaisten taiteilijoiden tai kanadalaisten sairaanhoitajien matkaan, sillä eipä Grand-Popossa juuri muuta tekemistä ole kuin toimia tavalla tai toisella turistibisneksessä. Haastatellessani grandpopolaisia Villa Karon vaikutuksista ja mahdollisuuksista pinnalle nousi kaikesta huolimatta toivo. Eniten toivottiin juuri konkreettisesti työllistäviä hankkeita, kuten jonkinlaista tehdasta tai järjestäytyneempää opastoimintaa matkailijoita houkuttelemaan. Pitkistä koulumatkoista ja oppimateriaalien puutteista valitettiin myös. Nuoret nostivat esiin tekemisen puutteen: ei ole kokoontumistilaa, ei ole nettikahvilaa, ei ole mahdollisuuksia pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Jäämällä Grand-Popoon käytännössä hyväksyy näköalattoman tulevaisuuden ilman mahdollisuutta parantaa itsensä ja perheensä elinoloja.

Toivon kuitenkin jatkossa järkevämpiä hankkeita, joissa myös kuunneltaisiin paikallisten toiveita. Iänikuisten, kehitysavun alkuaikoina lahjoitettujen ruostuvien traktorien muuttuminen käyttämättömiksi (ex-kulttuuriministeri Tanja Karpelan vihkimiksi!) Lappset-leikkitelineiksi beniniläisessä pikkukylässä ei mitenkään paranna kehitysyhteistyön laatua. Kyseinen Lappset-firma on muuten valittu näköjään Suomen parhaaksi yritykseksi viime vuonna: "Voitto tuli työllistäjäyritysten sarjassa, jonka voittoperusteina kilpailun raati piti Lappsetin kykyä luoda jatkuvasti uusia työpaikkoja kotimaassa." Tosiaan, en kertaakaan nähnyt ainakaan paikallisia lapsia telineessä, joka oli auringon paistaessa (eli lähes aina) aivan liian kuuma leikkimiseen tai liukumäenlaskemiseen...ilmastolliset ja kulttuuriset tekijät nyt ovat varmaankin vähintä mitä voisi ottaa huomioon?

Kehittämistä riittää aina, niin Villa Karossa kuin Ulkoasiainministeriön myöntämissä kehitysyhteistyömäärärahoissakin. Kaikki osapuolet voinevat katsoa peiliin ja miettiä, mihin niitä rahoja oikein pitäisi käyttää ja miten - en itse asiassa edes tiennyt miten paljon Villa Karo on saanut hankkeisiinsa rahaa UM:ltä. Vaikka olenkin pahoillani Villa Karon puolesta sen saadessa näin negatiivista julkisuutta, aiheuttaa tämä varmasti myös tarpeellista keskustelua keskuksen toiminnasta ja sen mielekkyydestä: onko se suomalais-afrikkalainen, vuorovaikutuksellinen ja paikallisia ihmisiä hyödyttävä kulttuurikeskus vai vain suomalaisten taiteilijoiden pesäpaikka Afrikassa? Edelliseen on ainakin vielä matkaa.

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau...
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in ...
Read more

Music of Bhutan

Image
This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh...
Read more