Ajasta : Neljäs päivä Villa Karossa.

Aloitan lainauksella Mika Terhon Afrikan päiväkirjasta (2004), josta en tosin voi sanoa pitäneeni paljoa. Mutta seuraava ote osuu vain niin hyvin tämänhetkisiin tunnelmiin : "Afrikkalaisen ajan hitaassa kulumisessa yksi viikko vastaa laskujeni mukaan kuukautta Suomessa. Eli kohta kolmen viikon asemesta olenkin ollut täällä kolme kuukautta. Täällä stressi kuolee ja se kiskotaan ihmisestä irti. Saa olla jo kunnolla kipeä mikäli täällä saa burnoutin ja tipahtaa pois uraputkesta, jonka päätepiste on Co to nou – Kuoleman joen suu." Terho kirjoittaa siis stipendiaattiajastaan Villa Karossa, henrymillermäisen "aistilliseen" (miksi miesten kirjoittama aistillisuus on minusta aina jotain aivan muuta kuin mitä itse käsitän sillä ?) tapaan. Lukekaa itse ja päättäkää, vihaatteko sitä vaiko ette. Itseäni ärsytti lievän egosentrisyyden (taiteilijat !) lisäksi kirjoitusvirheet nimissä (ainoakaan tuntemani ihmisen nimi ei ollut kirjoitettu oikein) tai nimien jättäminen kokonaan pois, tyyliin "musta nainen siivoaa huonettani". Argh. Vain rakastajattaretko ansaitsevat oikean nimen ?

Mutta niin, ajasta piti kirjoittamani. Ilta tulee aina jotenkin huomaamatta, työpäivän aikana saa ehkä pari asiaa tehtyä, eikä se tunnu mitenkään omatuntoa kolkuttavan. Olen kyllä jotain tehnyt, siitä ei pidä huolestua : järjestänyt kirjastoa, siivonnut apteekkikaapin, lukenut kirjoja ja vanhoja Villa Karon jäsenlehtiä, koettanut opetella pienoismuseon esineistöä siltä varalta, jos joudun sitä vaikka joskus opastamaankin…Huomenna elämänmeno ehkä hieman vilkastuu, kun ensimmäiset kolme stipendiaattia ja Villa Karon ystävien matkalaiset (toimintaa rahoittavat sponsorit siis, yksityishenkilöt) tulevat jokavuotiselle vierailulleen. Tänä iltana ohjelmassa ilmeisesti Sembene Ousmanen elokuva Camp de Thiraoye, jota sopivasti en nähnytkään Orionissa keväällä, huomenillalla taas kuukausittainen konsertti rannalla : esiintyjänä Black Santiago, jota kuuntelemaan odotetaan ainakin paria tuhatta ihmistä.

Stressi ? Mitä se tarkoittikaan ? Tällä hetkellä tuntuu jotenkin hassulta ajatella paikasta toiseen juoksemista, mikä sopii ehkä Helsinkiin, muttei tänne. Manana –ajatteluun lipuu liiankin helposti – en ole esimerkiksi vieläkään aloittanut minan kielen opintojani, koska senhän voi aina tehdä huomenna…Toisaalta jos olisin parin viikon tai kuukauden matkalla, niin ehkä kiirehtisin enemmän, ainakin paikkojen näkemisen suhteen. Nyt ei vain ole mitään syytä hötkyilemiseen. Ja kas, ainoa swahilinkielinen lause, jonka muistan silmänräpäyksessä liittyy aiheeseen: "Haraka haraka haina baraka". Kysy Afrikan-tutkimuksen opiskelijoilta mitä se tarkoittaa, ellet vielä tiedä !

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in
Read more

Music of Bhutan

This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh
Read more