Afrikka, sarvikuonojen maa.

VAI...



Afrikasta on vaikea kirjoittaa. Tai sanotaanko näin, että siitä on vaikea kirjoittaa uudella tavalla, tai sille oikeutta tekevällä tavalla. Toisaalta takertuu liiallisesti yksityiskohtiin, toisaalta erehtyy helposti maalailemaan laajoja, koko Afrikkaa koskevia yleistyksiä, jotka eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Tänään taas HIV/AIDSia käsitelleessä Topelian African Studies -seminaarin loppukeskustelussa syytettiin Afrikan käsittelemisestä yhtenä, isona kokonaisuutena. Kuinka sitten osaisi tasapainotella jossakin välimaastossa, sillä pakostakin joutuu sanomaan lauseita "Afrikassa sitä ja tätä", yhtä lailla kuin niin sanoisi Euroopan tai Latinalaisen Amerikan kohdalla. Olen tainnut pohdiskella tätä kysymystä jo aiemminkin, ja päätynyt siihen, että jos käsittelemäni asia koskee nimenomaan yhtä maata, käytän sen maan nimeä, jos taas olen kokenut tai kuullut samaa useammasta maasta, tulee helposti maaluettelon sijaan sanottua vain "Afrikka".

Onneksi löysin kepalaisen Esa Salmisen blogista (jonka Sambiaa käsittelevästä esikoiskirjasta lisää toiste) linkin kenialaisen kirjailija-journalisti Binyavanga Wainainan artikkeliin "How to Write about Africa", eli kuinka (ei) tulisi kirjoittaa Afrikasta. Suomennan tähän lyhyen pätkän - artikkeli on todella erinomainen, joten suosittelen sen lukemista kokonaisuudessaan.

"Käytä aina sanaa 'Afrikka' tai 'Pimeys' tai 'Safari' otsikossasi. Alaotsikot voivat sisältää sanoja kuten 'Sansibar', 'Maasai', 'Zulu', 'Zambezi', 'Kongo', 'Niili', 'Iso', 'Taivas', 'Varjo', 'Rumpu', 'Aurinko', tai 'Entinen'. Käyttökelpoisia ovat myös sanat kuten 'Sissi', 'Ajaton', 'Alkukantainen' ja 'Heimo'. -- Älä koskaan laita kuvaa länsimaistuneesta afrikkalaisesta kirjasi kanteen tai sen sisälle, ellei tuo afrikkalainen ole voittanut Nobelin palkintoa. AK-47, ulkonevat kylkiluut, paljaat rinnat: käytä näitä. -- Käsittele tekstissäsi Afrikkaa kuin se olisi yksi maa. Se on kuuma ja pölyinen, täynnä kumpuilevia ruohotasankoja ja valtavia eläinlaimoja sekä pitkiä, laihoja, nälkää näkeviä ihmisiä. Tai se on kuuma ja hikinen maa, jossa hyvin lyhyet ihmiset syövät nisäkkäitä. Älä turhaan takerru tarkkoihin kuvailuihin. Afrikka on suuri: 54 maata, 900 ihmisitä, jotka ovat kaikki liian kiireisiä nälkiintymään ja kuolemaan ja sotimaan ja muuttamaan pois lukeakseen kirjasi. Maanosa on täynnä aavikoita, viidakoita, ylänköjä, savanneja ja monia muita asioita, mutta lukijasi ei välitä kaikesta siitä, joten pidä kuvailusi romanttisina ja mielikuvia herättävänä ja ylimalkaisena."

Esa Salminen on myös suomentanut Wainainalta tähän mennessä kaksi kolumnia Kepan verkkosivuille, kaksi lisää on tulossa. Ensimmäinen on kehitysyhteistyökriittinen "Koko mustaa maailmaa oxfamoimassa", toinen on yhtä lailla mainio, humanitaarisia muusikkohyväntekijöitä ja maailmanpelastajia kritisoiva "The Power of Love". Otsikon Eppu Normaalin laulun (1988) kertosäkeen kohta "luuletko että kitaraa / soittamalla voi parantaa maailmaa" viitannee juuri näihin 'We are the World' -ihmisiin, joita nykyisin näkyvimmin edustaa U2:n Bono. Pikkulinnut lauloivat, että Bono oli taas käynyt Tansaniassa BBC:n kuvausryhmän kera, sieltä on siis oletettavasti tulossa jälleen vetoomuksia afrikkalaisten auttamiseksi. Sitä odotellessa...

Lopuksi hauska yhtymäkohta otsikon Eppu Normaalin laulun (1988) stereotyypittelevään sanoitukseen: sitä on ohimennen käsitellyt pro gradu -työssään (Tampereen yliopiston sivuilla pdf-tiedostona) viime syksyn alivuokralaiseni! Mainio gradu muuten, suomalaisista rocklyriikoista kiinnostuneelle - Afrikan ja 'kaukomaiden' osalta sanoituksia käsitellään sivuilla 84-87, koko gradun otsikko on "Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan" - Paikan kuvaukset suomalaisissa rocklyriikoissa 1970-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Lukemaan siis!

Comments

Anonymous said…
Hello there!

Is the first picture from a postcard? Wow! I have always been interested in African postcards. I hope I can have one. Would you think it rude of me to request a postcard from the country where you now live? I hope not :) I will send you a postcard from my country in return.

I wish you well.
04 June, 2008 14:18
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau...
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in ...
Read more

Music of Bhutan

Image
This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh...
Read more