Afrikka, sarvikuonojen maa.

VAI...

Afrikasta on vaikea kirjoittaa. Tai sanotaanko näin, että siitä on vaikea kirjoittaa uudella tavalla, tai sille oikeutta tekevällä tavalla. Toisaalta takertuu liiallisesti yksityiskohtiin, toisaalta erehtyy helposti maalailemaan laajoja, koko Afrikkaa koskevia yleistyksiä, jotka eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Tänään taas HIV/AIDSia käsitelleessä Topelian African Studies -seminaarin loppukeskustelussa syytettiin Afrikan käsittelemisestä yhtenä, isona kokonaisuutena. Kuinka sitten osaisi tasapainotella jossakin välimaastossa, sillä pakostakin joutuu sanomaan lauseita "Afrikassa sitä ja tätä", yhtä lailla kuin niin sanoisi Euroopan tai Latinalaisen Amerikan kohdalla. Olen tainnut pohdiskella tätä kysymystä jo aiemminkin, ja päätynyt siihen, että jos käsittelemäni asia koskee nimenomaan yhtä maata, käytän sen maan nimeä, jos taas olen kokenut tai kuullut samaa useammasta maasta, tulee helposti maaluettelon sijaan sanottua vain "Afrikka".

Onneksi löysin kepalaisen Esa Salmisen blogista (jonka Sambiaa käsittelevästä esikoiskirjasta lisää toiste) linkin kenialaisen kirjailija-journalisti Binyavanga Wainainan artikkeliin "How to Write about Africa", eli kuinka (ei) tulisi kirjoittaa Afrikasta. Suomennan tähän lyhyen pätkän - artikkeli on todella erinomainen, joten suosittelen sen lukemista kokonaisuudessaan.

"Käytä aina sanaa 'Afrikka' tai 'Pimeys' tai 'Safari' otsikossasi. Alaotsikot voivat sisältää sanoja kuten 'Sansibar', 'Maasai', 'Zulu', 'Zambezi', 'Kongo', 'Niili', 'Iso', 'Taivas', 'Varjo', 'Rumpu', 'Aurinko', tai 'Entinen'. Käyttökelpoisia ovat myös sanat kuten 'Sissi', 'Ajaton', 'Alkukantainen' ja 'Heimo'. -- Älä koskaan laita kuvaa länsimaistuneesta afrikkalaisesta kirjasi kanteen tai sen sisälle, ellei tuo afrikkalainen ole voittanut Nobelin palkintoa. AK-47, ulkonevat kylkiluut, paljaat rinnat: käytä näitä. -- Käsittele tekstissäsi Afrikkaa kuin se olisi yksi maa. Se on kuuma ja pölyinen, täynnä kumpuilevia ruohotasankoja ja valtavia eläinlaimoja sekä pitkiä, laihoja, nälkää näkeviä ihmisiä. Tai se on kuuma ja hikinen maa, jossa hyvin lyhyet ihmiset syövät nisäkkäitä. Älä turhaan takerru tarkkoihin kuvailuihin. Afrikka on suuri: 54 maata, 900 ihmisitä, jotka ovat kaikki liian kiireisiä nälkiintymään ja kuolemaan ja sotimaan ja muuttamaan pois lukeakseen kirjasi. Maanosa on täynnä aavikoita, viidakoita, ylänköjä, savanneja ja monia muita asioita, mutta lukijasi ei välitä kaikesta siitä, joten pidä kuvailusi romanttisina ja mielikuvia herättävänä ja ylimalkaisena."

Esa Salminen on myös suomentanut Wainainalta tähän mennessä kaksi kolumnia Kepan verkkosivuille, kaksi lisää on tulossa. Ensimmäinen on kehitysyhteistyökriittinen "Koko mustaa maailmaa oxfamoimassa", toinen on yhtä lailla mainio, humanitaarisia muusikkohyväntekijöitä ja maailmanpelastajia kritisoiva "The Power of Love". Otsikon Eppu Normaalin laulun (1988) kertosäkeen kohta "luuletko että kitaraa / soittamalla voi parantaa maailmaa" viitannee juuri näihin 'We are the World' -ihmisiin, joita nykyisin näkyvimmin edustaa U2:n Bono. Pikkulinnut lauloivat, että Bono oli taas käynyt Tansaniassa BBC:n kuvausryhmän kera, sieltä on siis oletettavasti tulossa jälleen vetoomuksia afrikkalaisten auttamiseksi. Sitä odotellessa...

Lopuksi hauska yhtymäkohta otsikon Eppu Normaalin laulun (1988) stereotyypittelevään sanoitukseen: sitä on ohimennen käsitellyt pro gradu -työssään (Tampereen yliopiston sivuilla pdf-tiedostona) viime syksyn alivuokralaiseni! Mainio gradu muuten, suomalaisista rocklyriikoista kiinnostuneelle - Afrikan ja 'kaukomaiden' osalta sanoituksia käsitellään sivuilla 84-87, koko gradun otsikko on "Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan" - Paikan kuvaukset suomalaisissa rocklyriikoissa 1970-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Lukemaan siis!