Puhuvia ratikkakuskeja ja täyttä hepreaa.

Helsingissä paljon raitiovaunuilla liikkuvat ovat ehkä törmänneetkin ilmiöön: puhuvaan ratikkakuskiin! Viimeksi naistenpäivänä ollessani (monestakin syystä ikuisuudelta tuntuvalla) matkalla Espoonlahden kirkkoon, kutosen linjan kuski avasi yhtäkkiä mikrofoninsa ja toivotti kaikille naisille oikein hyvää naistenpäivää, saaden aikaan naurunhörähdyksiä pitkin vaunua.

Tänään matkalla elokuviin todennäköisesti sama kuski avasi sanaisen arkkunsa pidemmäksi aikaa: "Excuse me, mister maybe from Russia, could you please come here. I have some information about the tram you should change into..." Pysäkin tai kahden päästä pyyntö toistuu: "Excuse me mister, please, come here...or maybe you don't understand, njet panumaiu?". Tällöin viereiseltä penkiltä nousee mies, joka kiiruhtaa hymyillen vaunun etuosaan kohti kuskia. Ihmiset vaihtavat kummastuneita katseita ja hymähtelevät itsekseen tai toisilleen, kunnes hetken päästä kuski palaa ääneen, tällä kertaa suomeksi: "Ja näin vihreissä valoissa, tasapuolisuuden nimissä toivotan kaikille suomalaisillekin oikein hyvää viikonloppua!". Rautiovaunu kaikuu aplodeista ja naurun purskahduksista - jokainen matkustaja on taatusti hyvällä tuulella ainakin seuraavan tunnin ajan.

Niin helppoa ihmisten ilahduttaminen siis on, ainakin jos sattuu olemaan raitiovaunukuski. Mietin jo kaikenlaisia muita mahdollisuuksia, kaikkea sitä valtaa, jota kuskilla on - ihmiset ovat kyydissä kuitenkin, joten kuskihan voisi vaikka puhua politiikkaa tai ilmaista mielipiteitään yhteiskunnasta. Mieletöntä!

Raitiovaunu vei minut Kaisaniemeen katsomaan elokuvaa, jota voin suositella kaikille, ihan kaikille. Israelilainen Orkesterin vierailu (Bikur Ha-Tizmoret, The Band's Visit) on haikea, vähäeleinen komedia, jossa musisoidaan aiheeseen nähden sinänsä harmittavan vähän. Elokuva toisaalta perustuu hiljaisuuksille, rytmityksille ja katseille - tämän lähemmäs israelilaista Kaurismäkeä tuskin oltaisiin voitu päästä. Juonen voi tiivistää yhteen lauseeseen: kyseessä on egyptiläisen poliisisoittokunnan vierailu israelilaisen kaupungin arabikulttuurikeskukseen, mutta matkaan sattuu päivän kestävä mutka, josta elokuva kertoo. Outi Heiskasen arvosteluista skenet.fi:stä, tai MTV3:fistä (kaksi eri arvostelua!) voi lukea lisää, trailerikin löytyy, mutta henkilökohtaisesti pidin tätä parhaana näkemänäni elokuvana tänä vuonna yhdessä Menetetyn maan kanssa. On vain niin mahtavaa katsella valkokankaalla aidon oloisia ja näköisiä ihmisiä amerikkalaisten pahvinukkejen jälkeen. Lisää tällaisia!

Comments

Anonymous said…
Importante visão de África!
28 April, 2008 17:20
Shiva said…
first african blog which i have seen...
and its damn' nice...
which language have u used in ur posts?


chk out my blogs
CrAzYbLOG
and
V.Col

and comment back
03 May, 2008 08:25
Riikka said…
Umm...it's not an African language, it's Finnish. I'm Finnish :)
03 May, 2008 09:05
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in
Read more

Music of Bhutan

This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh
Read more