Afrikan tähteä etsimässä

Vaihdoin tänään maata taas kuukaudeksi – vietän siis kesäkuun Uppsalassa, Nordiska Afrikainstitutetissa tekien gradua ja tutustuen Ruotsin ihmeisiin. Vielä eilen sunnuntaina ehdin kuitenkin parahiksi Helinä Rautavaaran museon Afrikan tähti –näyttelyyn. Tyypillisesti olin liikkeellä viimeisellä mahdollisella hetkellä: näyttelyn viimeisen päivän lisäksi meneillään olivat peräti viimeiset tunnit, kun kipitin Espooseen WeeGee –taloon puoli viideltä, puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa.

Jotenkin odotin sunnuntain ollessa kyseessä, että WeeGeen museoissa (niitä on viisi kappaletta samassa talossa, mistä hetken päästä lisää) olisi hurjasti ihmisiä. Luulin väärin: taisin nähdä itseni lisäksi kokonaiset pari muuta museokävijää, loput (noin tusinan verran) museon ihmisistä olivat valvojia ja myyjiä. Melko outo olo kuljeskella yksin valtavissa museosaleissa ja käytävillä, varsinkin Espoon modernin taiteen museon EMMAn puolella. Siellä olisi nähtävää hyvinkin toiselle käyntikerralle, koska tuolla kertaa energia ja aika loppuivat kesken jo Helinä Rautavaaran museon jälkeen. Suosittelisin ostamaan joko kolmen päivän lipun, joka on voimassa kuukauden verran, tai suoraan vuosilipun museoon, sillä yhden kerran lippu on melko hintava, eikä kaikkia museoita kuitenkaan jaksa kerralla koluta läpi. Nuo useamman kerran liput tosin edellyttävät sitä, että asuu melko lähellä tai omistaa auton – en minä ainakaan jaksa körötellä bussilla Espooseen saakka joka viikko... WeeGeessä sijaitsevat siis seuraavat museot: Espoon kaupunginmuseo (en käynyt), Kellomuseo (kuljin hyvin nopeasti läpi), Lelumuseo (en käynyt), Espoon modernin taiteen museo (kuljin hieman hitaammin läpi) sekä Helinä Rautavaaran antropologiaan ja kulttuureihin keskittynyt museo, johon varsinaisesti suuntasin.


Helinä Rautavaara (1928-1998) on epäilemättä ollut melkoinen persoona, ja Helinän elämäkerta (ks. Wikipediasta lisää, vieressä vielä lukemattoman kirjan kansikuva) on ainakin omasta mielestäni vähintään yhtä kiinnostava kuin museon esinenäyttely. Psykologian maisterista ikuiseksi uskontotieteen opiskelijaksi ja kaukomatkaajaksi sekä Apu-lehden toimittajaksi siirtynyt, kissamaisia silmälaseja kokoelman verran omistanut rastafari-täti on tuskin jättänyt ketään kylmäksi. Helinä matkaili vuosikymmenien ajan eri mantereilla, etenkin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa tutustuen erityisesti uskontoihin niin Brasiliassa, Jamaikalla kuin Senegalissakin. Mukaan tarttui kaikkialla vähän kaikenlaista, ja matkojen seurauksena kerättyyn uskomattomaan esinekokoelmaan voi tutustua Helinä Rautavaaran museossa, joka saatiin perustettua pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Esineiden lisäksi olisi mielenkiintoista tietää lisää ilmeisestikin hyvin sosiaalisen Helinän kuuluisista tuttavuuksista, joiden joukkoon kuului muun muassa Ugandan hirmuhallitsija Idi Amin.


Viime syksynä uutisoitiin varsin mielenkiintoinen debatti siitä, voivatko koululaiset mennä vierailulle museoon, jossa "tehdään alttareita ja uhreja" - kuten paperikukkia ja muovailuvahaliskoja, ainakin HS:n artikkelin mukaan. Espoon kaupunginvaltuutettu Leena Metsämäki (kd) oli tästä museon 'uskonnollisuudesta' niin huolissaan, että nyt lapsien on pyydettävä vanhemmilta lupa ennen kyseiseen museoon menemistä. En viitsi alkaa edes kirjoittamaan tästä enempää, koska niin naurettavalta koko juttu kuulostaa.


Antropologi Katja Uusihakalan käsikirjoittama Afrikan tähti –näyttely oli kuitenkin se, jota menin katsomaan. Kiertonäyttelyksi tarkoitettu, erityisesti koululaisille suunnattu näyttely oli kivasti tehty, mutta itse en siitä niin hirveästi saanut uutta tietoa irti – hyvä Afrikan historian pikakertaus se oli kuitenkin! Afrikan tähden eri pisteisiin pysähtyessäni aloin silti miettimään omaa suhdettani noihin kartan punaisiin pallukoihin, olenhan käynytkin osassa niitä. Kehittelyn alla on nyt sitten jatkosarja Afrikan tähden paikoista, joista minulla on jotakin omakohtaista sanottavaa. Katsotaan saanko sitä aikaiseksi, sillä muutama muukin blogiteksti odottelee vielä loppuhiontaa...ehkä Uppsalan Afrikka-instituutti innostaa kirjoittamaan lisää!

Comments

Anonymous said…
Välkommen till Sverige. Hör av dig så tar vi en lunch eller middag någonstans i Uppsala.
Hälsn
Anne O Kjell
03 June, 2008 23:00
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau...
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in ...
Read more

Music of Bhutan

Image
This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh...
Read more