Futari Sansibarilla: ”Suomesta? Tunnetko Sami Hyypiän?”


Football in Pemba., originally uploaded by rockriikka.



Urheilulajeista suurin ja kaunein myös Sansibarilla on - tietenkin – jalkapallo. Suosiosta kertovat jotakin jo lajille annetut moninaiset nimet swahiliksi: löytyy englannista väännetty soka, kirjaimellinen käännös mpira wa miguu (jalkapallo), sekä kabumbu, gozi tai kandimu (jotain hyotya noista mun swahilin tunneistakin!). Otsikon futarilla on täällä tosin ihan toinen merkitys kuin suomen kielessä, sillä se tarkoittaa (kuten epäilemättä myös arabiaksi) ramadan-paaston rikkovaa ruokaa auringonlaskun jälkeen.

Tämän reilun puolentoista kuukauden aikana, mitä olen Stone Townissa asunut, olen koettanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti saada käsiini naisten jalkapallojoukkuetta. Olen kuitenkin useista lähteistä kuullut, että täällä on sellainen – omin silmin en vain ole vielä kyseistä ilmiötä nähnyt. Viime viikolla olin jo niin kovin lähellä, kun astelin Mnazi Mmojan (tarkoittaa suomeksi yhtä kookospalmua) jalkapallokentille. Minulle oli kerrottu, että naiset harjoittelevat joka päivä iltaviideltä yhdellä kentistä. Toiveikkaana siis etsin nappis-naisia, mutta kentän reunalta kysellessäni sain selville, että kyllä, kaikkina muina päivinä naiset ovat täällä paitsi juuri tuona päivänä, koska he pelasivat Amaani-stadionilla (ystäviemme kiinalaisten rahoituksella rakennettu, valmistui 1970) ystävyysottelua. Olin vielä tietenkin liian myöhässä nähdäkseni tuota peliä. Höh. Ehkä jonain toisena päivänä...ja ellen taaskaan löydä naisfutareita, suuntaan entiseen asuinnaapurustooni Kiembe Samakiin lenkille banaanipeltojen, savitalojen ja lentokentän tienoille. Tänään taas lähes koko päivän jatkunut rankkasade on muuttanut kentät lammikoiksi, joten tuskin tänään näkee muita kuin mutakylpyjä. Hmm, sekin kuulostaa toisaalta mielenkiintoiselta seurattavalta, jos vain sade lakkaa...

Jalkapallojoukkueilla oli oikeasti merkitystä Sansibarin itsenäisyystaistelussa – African Association, josta myöhemmin muodostui ainoana puolueena vallassa ollut Afro-Shirazi Party (ASP) ja joka yhdistyi vuonna 1977 manner-Tansanian valtapuolueen, TANUn kanssa ’vallankumouspuolueeksi’ (Chama Cha Mapinduzi, CCM) oli alunperin nimenomaan jalkapalloseura nimeltään The African Sports Club. Puolueen viralliset julkaisut korostavat yhtä lailla jalkapallon tärkeyttä kansakunnan yhtenäistäjänä, ja Sansibarin ensimmäisen, diktaattorihtavan presidentin, Abeid Karumen elämäkerrassa ylistetään hänen mainettaan myös jalkapalloilijana. Ennen Sansibarin itsenäisyyttä (1963) saarilla pidettiin vielä monipuoluevaaleja (seuraavat pidettiinkin sitten vasta vuonna 1995), ja jokaisella puolueella oli omat taarab-yhtyeensä ja jalkapallojoukkueensa. Tietyn joukkueen kannattaja tunnusti siis samalla poliittista väriä – ja onhan jalkapallokenttä mainio paikka kokoontumiseen ja päivänpolitiikasta puhumiseen! Myös erinomainen historioitsija Laura Fair kirjoittaa jalkapallosta kansallisen identiteetin rakentajana kirjassa, jota voin lampimasti suositella: Pastimes and Politics - Culture, Community and Identity in Post-Abolition Urban Zanzibar, 1890-1945. Löytyy ainakin Helsingin yliopiston kirjaston lisäksi omasta kirjahyllystäni, jonka sijainnista tosin en ole aivan varma tällä hetkellä...

Jalkapallofaneilla täällä on tietenkin myös suosikkijoukkueensa Englannin Valioliigassa. Asiasta kirjoitettiin lyhyesti myös viimeisimmässä The Economistissa, johon tuhlasin kohtuuttoman paljon rahaa (mutta siinä käsiteltiin mm. uskonnon ja politiikan yhteyttä, ja halusin lukea välillä jotain muutakin kuin sansibariasansibariasansibaria). Olin jo itsekin havainnoinut, että kovimmassa huudossa olevat joukkueet ainakin täällä ovat Arsenal, ManU ja Liverpool. Nurkkiini on kerääntynyt jo useita Arsenal-muovipusseja – ne ovat vähän niin kuin parempaa laatua, paljon paksumpia kuin tavallisesti annettavat siniset, paperinohuet pussit (joita ei lain mukaan saisi enää olla ollenkaan yli vuoden ajan, mutta vieläpä noita vain näkyy). Ekonomisti kertoi lisäksi, että Arsenal on ehkä Afrikan suosituin joukkue, mutta ManU valtaa eteläistä Afrikkaa, Chelsea Länsi-Afrikkaa (Drogba..!), kun taas Liverpoolia googletetaan eniten. Valioliigan suosion syiksi mainittiin Englannin alkuperä jalkapallon kotimaana ja afrikkalaisten pelaajien – ainakin 50 – suuri määrä liigassa. Toki täällä seurataan myös Mestarien liigaa, jonka swahilinkielisen nimen opin myös tänään sanomalehdestä: ligi ya mabingwa Ulaya. Bingwa on taas yksi näistä swahilin monikäyttöisistä sanoista, joka voi tarkoittaa asiantuntijaa, fiksua henkilöä, mestaria tai konsulttia. Tuleekohan minusta joskus bingwa wa Afrika, Afrikka-spesialisti :) ?

Tansanian oma joukkue, Taifa Stars karsii tällä hetkellä pääsystä Afrikka-cupiin, joka pelataan ensi vuonna Ghanassa. Korkealle nousseet toiveet murskautuivat syyskuussa Tansanian hävitessä murheellisesti Mosambikille, ja myös Sansibarilla oltiin surun murtamia. Sansibarin omalla jalkapallojoukkueella on vielä nykyäänkin enemmän symbolista ja kansallista arvoa, pelaajien taso tuskin on se rintoja röyhistävä tekijä. Mutta haluaisin kuitenkin nähdä ihan oikean pelin tuolla ihan oikealla kiinalaisella stadionilla, pelkään vain ajan loppuvan kesken. Olen mitä todennäköisimmin suuntaamassa takaisin manner-Tansaniaan viimeistään parin viikon päästä, mutta katsotaan ehdinkö saada kaiken tehtyä Sansibarilla ennen sitä. Nyt kun olen lopulta löytänyt potentiaalisia haastateltavia, ja arkisto/kirjastomateriaaliakin on vielä käymättä läpi. Kiirettä pitää!

Comments

Anonymous said…
Heipat täältä talvisesta Suomesta!
Lunta 10 cm ja pulkkamäkeenkin on päästy. Pakkasta -3 astetta. Onnea haastatteluihin ja naisten jalkapallojoukkueen metsästykseen! Pidä huoli itsestäsi!

Terkuin Reetta + pojat
Anonymous said…
Riikka, voithan menna pelaamaan myos muiden kuin naisten joukkueen kanssa - ma kavin pikkusiskoni Millan kanssa pelaamassa pikkupoikien kanssa siella samalla kentalla :) Ne oli n. 10-vuotiaita, eli viela sopivan lapsia kyseenalaistaakseen meidan pelaamista tai kohdellakseen meita mitenkaan tyhmasti (tai siis, tavalla jolla emme olisi halunneet). Ja kuitenkin osasivat todella pelata, niin kuin pienet pojat toki usein (huono puoli oli, etta tunsi itsensa hitaaksi ja jattilaismaiseksi:).

Kaikki olivat tosi kivoja, suurin osa pelaajista saattoi meidat kotiovelle ja pyysivat meita myos pelaamaan otteluunsa, joka tosin ZIFFin takia jai sitten valiin.
Riikka said…
Kuulostaa mukavalta - en vain ole kerennyt koko Mnazi Mmojalle jalkapalloharjoitusten aikaan viime paivina, kun illat ovat kuluneet tanssiharjoituksissa ja esityksessa (Dhow Countries Music Academyn tanssiryhma esiintyi, mina myos :))...ja nyt paivat kuluvat uhkaavasti, viimeisia viedaan Sansibarilla! En ole ehtinyt paivittaa tata blogiakaan, ehka sitten manner-Tansaniassa ensi viikolla...

Terveisia lumiseen Suomeen!

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Henna Senegalese way

Music of Bhutan