Valiaikatiedotus.
Tahaan valiin kuulumisia suomeksi, tosin ilman skandeja (koettakaa kestaa...). Ramadan loppui varsin riehakkaasti, ja juhlinta jatkui todellakin nelja paivaa. Sansibarin puoliautonominen asema tuli taas esille, kun Sansibarin presidentti Amani Abeid Karume (ensimmaisen, hyvin autoritaarisen presidentti Abeid Amani Karumen poika, kappas vain) julisti maanantain juhlapaivaksi ja siis yleiseksi vapaapaivaksi - mutta vain Sansibarilla. Vaikka manner-Tansaniassa vietetaankin seka kristittyjen etta muslimien juhlapyhia (molempia on suunnilleen yhta paljon), oli maanantai siella tavallinen tyopaiva.
Ramadanin viimeinen viikko oli muutenkin hektista aikaa, kun ihmiset parveilivat iltamarkkinoilla etsimassa itselleen ja lapsilleen uutta, mahdollisimman kiiltavaa paallepantavaa juhlaa varten. Itsekin loysin lopulta paljettien seasta hameen, jota kehtaa ehka pitaa paalla Suomessakin. Lisaksi mukaan tarttui pari huivia, joista toinen vivahtaa vahvasti vaaleanpunaiseen (vaikka itse kutsuisin sita enemmankin vaaleaksi lohenpunaiseksi :))...siita en ole niin varma, pystynko pitamaan tuota huivia julkisilla paikoilla paallani Helsingissa.
Paastokuukausi paattyi siis viikko sitten perjantaina, ja lauantaiaamupaivalla kaupungin keskustassa kavellessani tunsin, kuulin ja haistoin ilmapiirin muuttuneen. Rumpu -ja tanssiryhmat eri moskeijoista kiertelivat kaupunkia, ihmiset joivat ja soivat silminnahden kadulla, ja naiset olivat kuoriutuneet buibuistaan vartalonmyotaisiin ja hyvin kimalteleviin asuihin. Hammentava naky kaiken siveellisen pukeutumisen jalkeen! Illan pimentyessa vakimaara keskustassa lisaantyi eksponentiaalisesti ja kymmenen aikaan paajuhlaalueilla oli jo vaikeaa liikkua. Tuntui silta, etta koko Sansibar oli kokoontunut parin neliokilometrin alueelle syomaan, seurustelemaan, huvittelemaan ja tanssimaan lukemattomattomissa ulkoilmadiscoissa. Ihan kuin olisin ollut jattikokoisilla festareilla.
Tuota siis jatkui nelja paivaa, mutta itse valitettavasti vasyin jo toisen paivan jalkeen ja koetin lahinna valtella vakijoukkoja...kerrankin odotti arjen palaamista: nyt saa taas hyvaa ja halpaa ruokaa joka paikasta, kaikkina aikoina, musiikki raikaa kaduilla ja iltapaivalla nakee muutakin kuin nukkuvia ihmisia. Naiset pukeutuvat taas kaapuihinsa ja lapset koulupukuihinsa.
Toisenlaiset festarit odottavat kuitenkin jo: olen menossa varmaankin keskiviikkona mantereelle, Bagamoyoon (reilun tunnin paassa Dar es Salaamista) taidefestareille. Maankuulu taidekoulu jarjestaa siella jo 26. kertaa poikkitaiteellisen festivaalin, joka tarjoaa niin tanssia, musiikkia, kuvataidetta kuin teatteriakin kaikelle kansalle. Koska satuin Sansibarille juuri kahden tarkeimman tapahtuman valiin (Zanzibar International Film Festival oli kesa-heinakuussa ja Sauti za Busara -musiikkifestivaali helmikuussa), haluan kayttaa edes taman tilaisuuden hyvakseni ja suunnata Bagamoyoon, johon tosin olisin muutenkin halunnut tutustua.
Opiskelun osalta asiat sujuvat erinomaisesti: swahilin intensiivikurssi jatkuu edelleen, tuntien jalkeen istun kirjastossa ja iltaisin teen laksyja. Sansibarin Kansallisarkistoon suuntaan ensi viikolla, inshallah, jos tutkimusluvan kohdalle nyt ei enaa tule mitaan kummallisia ongelmia. Joskus parin viikon paasta muutan varmaankin kaupungin keskustaan, valtavaan punaiseen, aaltopellilla paallystettyyn taloon, joka nayttaa epailyttavasti varastorakennukselta ulospain, mutta on sisalta hyvin viehattava, vahan niin kuin jattimainen kesamokki. Olen varannut alustavasti itselleni jalkapallohuoneen, niin kuin sita kutsun - seinalla oli pari aihetta kasittelevaa julistetta :) Ja ihan vain huomautuksena, etta aika tuntuu kuluvan koko ajan entista nopeammin - ensimmainen kuukausi kuluu ilmeisesti aina totutteluun, ja siita eteenpain kaikki vasta alkaa loksahtaa paikoilleen...
Ramadanin viimeinen viikko oli muutenkin hektista aikaa, kun ihmiset parveilivat iltamarkkinoilla etsimassa itselleen ja lapsilleen uutta, mahdollisimman kiiltavaa paallepantavaa juhlaa varten. Itsekin loysin lopulta paljettien seasta hameen, jota kehtaa ehka pitaa paalla Suomessakin. Lisaksi mukaan tarttui pari huivia, joista toinen vivahtaa vahvasti vaaleanpunaiseen (vaikka itse kutsuisin sita enemmankin vaaleaksi lohenpunaiseksi :))...siita en ole niin varma, pystynko pitamaan tuota huivia julkisilla paikoilla paallani Helsingissa.
Paastokuukausi paattyi siis viikko sitten perjantaina, ja lauantaiaamupaivalla kaupungin keskustassa kavellessani tunsin, kuulin ja haistoin ilmapiirin muuttuneen. Rumpu -ja tanssiryhmat eri moskeijoista kiertelivat kaupunkia, ihmiset joivat ja soivat silminnahden kadulla, ja naiset olivat kuoriutuneet buibuistaan vartalonmyotaisiin ja hyvin kimalteleviin asuihin. Hammentava naky kaiken siveellisen pukeutumisen jalkeen! Illan pimentyessa vakimaara keskustassa lisaantyi eksponentiaalisesti ja kymmenen aikaan paajuhlaalueilla oli jo vaikeaa liikkua. Tuntui silta, etta koko Sansibar oli kokoontunut parin neliokilometrin alueelle syomaan, seurustelemaan, huvittelemaan ja tanssimaan lukemattomattomissa ulkoilmadiscoissa. Ihan kuin olisin ollut jattikokoisilla festareilla.
Tuota siis jatkui nelja paivaa, mutta itse valitettavasti vasyin jo toisen paivan jalkeen ja koetin lahinna valtella vakijoukkoja...kerrankin odotti arjen palaamista: nyt saa taas hyvaa ja halpaa ruokaa joka paikasta, kaikkina aikoina, musiikki raikaa kaduilla ja iltapaivalla nakee muutakin kuin nukkuvia ihmisia. Naiset pukeutuvat taas kaapuihinsa ja lapset koulupukuihinsa.
Toisenlaiset festarit odottavat kuitenkin jo: olen menossa varmaankin keskiviikkona mantereelle, Bagamoyoon (reilun tunnin paassa Dar es Salaamista) taidefestareille. Maankuulu taidekoulu jarjestaa siella jo 26. kertaa poikkitaiteellisen festivaalin, joka tarjoaa niin tanssia, musiikkia, kuvataidetta kuin teatteriakin kaikelle kansalle. Koska satuin Sansibarille juuri kahden tarkeimman tapahtuman valiin (Zanzibar International Film Festival oli kesa-heinakuussa ja Sauti za Busara -musiikkifestivaali helmikuussa), haluan kayttaa edes taman tilaisuuden hyvakseni ja suunnata Bagamoyoon, johon tosin olisin muutenkin halunnut tutustua.
Opiskelun osalta asiat sujuvat erinomaisesti: swahilin intensiivikurssi jatkuu edelleen, tuntien jalkeen istun kirjastossa ja iltaisin teen laksyja. Sansibarin Kansallisarkistoon suuntaan ensi viikolla, inshallah, jos tutkimusluvan kohdalle nyt ei enaa tule mitaan kummallisia ongelmia. Joskus parin viikon paasta muutan varmaankin kaupungin keskustaan, valtavaan punaiseen, aaltopellilla paallystettyyn taloon, joka nayttaa epailyttavasti varastorakennukselta ulospain, mutta on sisalta hyvin viehattava, vahan niin kuin jattimainen kesamokki. Olen varannut alustavasti itselleni jalkapallohuoneen, niin kuin sita kutsun - seinalla oli pari aihetta kasittelevaa julistetta :) Ja ihan vain huomautuksena, etta aika tuntuu kuluvan koko ajan entista nopeammin - ensimmainen kuukausi kuluu ilmeisesti aina totutteluun, ja siita eteenpain kaikki vasta alkaa loksahtaa paikoilleen...
Comments
Take care!
//Anne & Kjell