Af-riikka

Sain torstai-iltapäivänä - kymmenien muiden Villa Karossa olleiden suomalaisten tavoin - suruviestin, jota en vieläkään tahdo uskoa. Alfa-Kaza Kondon, togolaissyntyinen muusikko oli kuollut kotikylässään Badoussa 36-vuotiaana. Viesti tuli yllättäen, vaikka tiesinkin Alfan olleen todella kipeä viime aikoina. Sattumoisin olin juuri tuona torstaiaamuna kysellyt Victorilta, kuinka Alfa voi ja saanut vastaukseksi: "Alfa is fine, but seriously sick" - tulkitse nyt sitten tuosta! C'est ca, l'Afrique... Vielä tammikuussa Alfa potki palloa futisvetimissään Grand-Popon rannalla, liityin seuraan hetkeksi laiminlyöden työni joksikin aikaa...Vielä helmikuussa olin viimeisellä rumputunnillani Alfan musiikkikoulussa, kookospalmun varjossa, koska sisätiloissa lämpötilat nousivat jo liian hikisiksi. Vielä Beninin lähtöpäivän aamuna, helmikuun 9. päivänä kävin hyvästelemässä Alfan ja kumppanit ja join kupposen teetä polttaen kieleni. Alfa saattoi minua Grand-Popon päätielle asti, kuten...

West Africa can be either a paradise or hell for music lovers, depending on your taste and sensibility. Finnish composers in Villa Karo certainly suffered from the constant sound of music everywhere: it seems that the only acceptable volume is the maximum volume...but that's what many Beninese said several times: there cannot be a party without music, and preferably very loud music! I didn't actually know that much about West African music before coming here. Of course the biggest stars, such as Youssou N'Dour, Salif Keita, Ali Farka Touré, Rokia Traoré or Amadou & Mariam were familiar to me. But very often, especially outside the most famous countries of African music (Senegal and Mali) people listen to artists we have never even heard of in Europe. Not that many people like Angélique Kidjo, for example - the most well-known Beninese artist abroad (and also living abroad, most of the time).Instead they prefer Petit Miguelito (the 20-year-old son of the famous musician,...

My bus voyage is interrupted for one night as we are sleeping the night at Kayes (former capital of Mali and reputedly the hottest town in West Africa...), near the border of Senegal. What a wonderful opportunity to put some old texts - Blogger sucks way too often with African internet connections - online! So here we go. The last movie I saw in Ouagadougou's film festival was a big, Hollywood-starred movie Blood Diamond. Both main actors, Leonardo DiCaprio (who spoke French a bit too quickly for me in the dubbed version, so I didn't quite get all the jokes) and Djimon Hounsou (originally from Benin, but nowadays totally americanized),were nomineed for Oscar. The story is about a South African (or Rhodesian, as the main character puts it) diamond smuggler, Danny Archer (Leo), who is doing business in Sierra Leone during the civil war in 1999. The war is basicly financed by the diamonds, which are found plentiful in the country. The plot includes obligatory moral lessons, a love...

Nyt tulee sitten tallainen paivakirjaviesti: Olen nyt Bamakossa kolmatta paivaa, edelleen Niger-joen varrella kuten edellisissa pysahdyspaikoissanikin, Moptissa ja Djennéssa. Yhteensa 4030 km jokea kulkee lahes koko Lansi-Afrikan halki (Guineasta Nigeriaan), ja hallitsee etenkin Malin historiaa ja kaupunkikeskittymia. Joella on jokseenkin samanlainen suhde alueeseen kuin Niililla ja Egyptilla - ilman Nigerin tarjoamia kulku - ja kauppamahdollisuuksia, viljavaa maata ja kalaisaa vetta asutuskeskuksia tuskin olisi syntynyt sen varrelle jo reilut parituhatta vuotta sitten. Tutustuin Malin arkeologiseen historiaan eilen kansallismuseossa, joka oli varsin epatodellinen kokemus: kauniita, uusia, ilmastoituja rakennuksia vehreassa ymparistossa, kuin ihmeellinen keidas suurkaupungin keskella! Pysyvia nayttelyita oli perati kolme, ja ne olivat hyvin tehtyja - se tosin nakyi myos paasylipun hinnassa, joka oli ei-malilaisille 2500 CFA (noin 4 euroa). Ihana paikka silti. Tuntuu vain niin oudolta ...

Some examples of discussions on various subjects in Africa: on origin and language: x: "Where do you come from?" Riikka: "I come from Finland." x: "Holland?" Riikka: "No, Finland." x: "Aaa, Ferland...so is it an anglophone or a francophone country?" Riikka: "We speak Finnish." x: "But you speak a bit of French there, as well?" Riikka: "No, we just speak Finnish." x: "!?" It is quite understandable that people assume the situation being similar as in their countries: official language is always French or English, you can't do much official business in your own language...having your own, national language is also a bit difficult in countries with dozens or hundreds of different local languages. on politics: Rasta-Victor: "So what side are you on politics in your country?" Riikka: "On the left." Victor: "Is the left in the opposition or for the regime?" Riikka: ...

Afrikan diktaattorit saavat odottaa, ajankohtaisaiheen vuoksi: Omalta osaltani tänään on FESPACOn (Festival Panafricain du Cinéma et de la Télévision de Ouagadougou) viimeinen päivä, itse festivaali päättyy lauantaina. Joitakin huomioita näkemistäni elokuvista: Vers le sud (Laurent Cantat, Ranska 2005) oli aloituselokuvani. Aihe: valkoiset kypsät naiset nuorten mustien miesten perässä Haitilla 1970-luvulla. Vaikkei elokuvana suoranaisesti Afrikan mantereelle sijoittunutkaan, päähenkilön nimi hymyilytti - Legba! Beninissä - ja ilmeisesti myös Haitilla - kyseinen jumaluus on toisaalta ilkikurinen piru, toisaalta kodin tai kylän suojelija. Yleensä iso möykky maata kuvaa Legbaa, usein yhdistettynä fallokseen. Erinomainen valinta siis elokuvan päähenkilön nimeksi, tämä kun oli varsin monitahoinen hahmo ja taitava naisten viettelijä...naispääosat olivat hienojen näyttelijöiden (Karen Young ja Charlotte Rampling) hallussa, ja kokonaisuus sopivan häiritsevä, hiukan yllättäväkin. Suosittelen, ...