Elämää Grand-Popossa.


Ehkä noin kahden ensimmäisen viikon aikana pidin kummallisena, että joku haluaisi elää vapaaehtoisesti Afrikassa (tai tarkemmin ottaen Beninissä). Mieleni on muuttunut alkutunnelmista, ja nyt ihmettelen lähinnä sitä, miksei joku haluaisi elää täällä, ainakin hetken aikaa, jos siihen vain on mahdollisuus ?

Itse elän täällä nyt, jo kolmatta kuukautta. Siirtomaarouvan elämää ehkä, lukuunottamatta palvelijoiden puuttumista, jos taloni mittoja katsoo. Muurien takana sijaitseva palatsini on ainakin 80 neliön kokoinen, piha suorastaan valtava, mutta puutarha vielä melko vaatimaton. Liioittelen ehkä hiukkasen palatsinimitystä käyttäessäni, mutta se sopii ainakin hyvin yksiin minulle annettujen lempinimien kanssa : niitä on useita, kuten « la Reine de la Finlande » (Suomen kuningatar), « Mademoiselle Africa » tai « la Grande Dame de la Villa Karo ». Äiti olisi varmasti ylpeä nähdessään minun kastelevan terassin vierustan kukkia (kuvassa !) aamuseitsemältä - jos vain saan herättyä ajoissa, jotta ehdin töihinkin kahdeksaksi…kaivossa on sentään sähköllä toimiva pumppu, joten en joudu kasvattamaan hauiksiani vedennostolla. Tosin tuo tarkoittaa myös sitä, että sähkökatkosten aikana vettä ei sitten tule. Katkoksia on usein, toissapäivänä sähköt olivat poissa koko päivän, muutama viikko sitten koko illan aamuyön saakka. Koin hiukan koomiseksi kompurointini pimeässä, kun koetin hoitaa iltatoimiani – silloin en ollut vielä edes löytänyt kynttilöitä, joten valonlähteinäni oli ihanan Samsungin kännykän lisäksi uhkaavasti himmenevä taskulamppu. Mutta mikä romanttisinta: täysikuun aikaan, jos taivas on pilvetön, ei valoa sinänsä edes tarvitse. Kuu valaisee riittävästi. Ja hei, useimmat paikalliset naiset tekevät kaikki kotityönsä niin iltaisin, öisin kuin aamuisinkin pimeässä, mahdollisesti yhden sähkölampun, useimmiten pelkän öljylampun valossa.

Huomasin hauskan ilmiön ensimmäisen kuukauden jälkeen: unohdin ihonvärini; normiksi tuli hyvin nopeasti musta; ja valkoiset näyttivät lähinnä huvittavilta. Harmillista, että itse kuulun noihin hassunnäköisiin ihmisiin! Ensimmäiset viikot olivat muutenkin varsinaista sopeutumisen aikaa, nyt tunnen oikeasti kotiutuneeni, ainakin jossain määrin. Nyt ymmärrän hyvin, miksi stipendiaateille suositellaan pidempiä oleskeluja, sillä kuukausi ei oikein riitä mihinkään. Valkoisen naisen syyllisyys on myös painunut taka-alalle – teen täällä parhaani, ja katson mihin se riittää :)

Ai niin, yksi projekti olisi innokkaille liikenaisille/miehille: tänne pitäisi perustaa internetkahvila! Sellainen on kuulemma ollutkin, mutta nykyään lähin kytkeytymispaikka (Villa Karon ulkopuolella) on Coméssa, 15 kilometrin päässä olevassa tienristeyskaupungissa. Comésta saa myös muita luksustuotteita, kuten jogurttia, sillä siellä on leipomo (niistä saa usein kaikenlaista kivaa, kuten jogurttia, juustoa, erilaisia mehuja ja jäätelöä…). Menopaluu puskataksilla maksaa sinne kuitenkin 800-1000 CFA (n. 1,5€), mikä tarkoittaa paikalliselle ihmiselle päivän ruokarahaa. Lisäksi netin käytön esteenä on atk-osaamisen ja lukutaidon puute – varsinkin tuo jälkimmäinen hankaloittaa monien aikuisten pääsyä tiedonlähteille. Tietokonetta voi sentään oppia käyttämään, jos vain osaa kirjaimet!

Comments

Anna-Riitta said…
Melkolaisen samoja tunnelmia taalla, vaikka olen toisella puolella Afrikkaa. Valkoiset todellakin nayttavat hassuille, varsinkin kun taalla on niin paljon turisteja ja pukeutumiserot paikallisten ja turistien valilla on valtaisat. Paikalliset naiset on tosi kauniita, kun taas me valkoiset ollaan rumia ja punakoita :)

Minkin olen alkanut viihtymaan, vaikka varsinkin ensimmaiset paivat Darissa olivat vaikeita ja ajattelin, etta miksi ihmeessa olen tullut tanne uudestaan ja koko kaupunki vaikutti vastenmieliselta. Nyt tuntuu silta, etta jos loytaisin jotain jarkevaa tekemista, niin voisin jaada Sansibarille pidemmaksikin aikaa (Samuli ja kissa tietysti mukaan). Mutta katsotaan nyt, ensi viikolla saatan ajatella taas erilailla.
28 November, 2006 09:47
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau...
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in ...
Read more

Music of Bhutan

Image
This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh...
Read more