Pysähdys Pariisissa.


Ah, olinkin jo ehtinyt unohtaa ranskalaisen tietokonenäppäimistön hurmaavuuden! Olisiko näppäimistön muoto ja logiikka jotenkin verrannollinen kyseiseen kulttuuriin: ranskalainen versio on melkoisen sekava ja mutkitteleva. Kuinka voi olla mahdollista, että yksi yleisimmistä merkeistä, piste, tulee vain shift-näppäimen kautta (ja huomautuksena: oletuksena on puolipiste, kaikista merkeistä!). Ah, les Français!

Pariisi hurmaa kuitenkin edelleen. Boulangerien monsieurkin hymyili, kahvilat täyttyvät puheensorinasta ja Montmartre turisteista - kuten myös vasta äskettäin uudelleen avattu Orangerie, joka esittelee metreittäin ja seinittäin Monet'n lumpeita. Siltojen alta otetussa kuvassa on tosin toinen hieno taidemuseo, Musée d'Orsay, joka oli vielä pari kuukautta sitten uusin Pariisiin perustettu museo, peräisin 1980-luvulta. Tänään suuntaan siihen viimeisimpään, "outojen kulttuurien museoon", kuten Hesari hiukan asenteellisesti otsikoi reilu kuukausi sitten. Kyseessä on siis vasta avattu (ja kohuttu) Quai Branly, jossa on näytteillä "monia tuttuja ei-eurooppalaisia taide-esineitä" (lainaus HS:n artikkelista). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näytteillä olevat esineet ovat peräisin Afrikasta, Aasiasta, Oseaniasta ja Amerikasta - siis oudoista, ei-eurooppalaisista kulttuureista. Mietin vain, että missä Euroopan ja tuttuuden raja menee: olisiko suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen lopulta yhtään sen helpompaa ranskalaiselle kuin vaikkapa Malin dogonien kulttuurin ymmärtäminen? Kävin äskettäin Seurasaaressa ja seurasin pätevien oppaiden (go Mikko!) vastauksia turistien, muun muassa ranskalaisten sellaisten, kysymyksiin. Suomessa kasvaneelle itsestäänselvät asiat ovatkin eksoottisia ulkomaalaisen silmin. Ehkä tämä sekopäinen näppäimistö selittyy samalla tavalla: en voi ymmärtää sitä, koska en ole ranskalainen.

Et finalement remerciements à Sébastien!

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Henna Senegalese way

Music of Bhutan