Vaihdoin tänään maata taas kuukaudeksi – vietän siis kesäkuun Uppsalassa, Nordiska Afrikainstitutetissa tekien gradua ja tutustuen Ruotsin ihmeisiin. Vielä eilen sunnuntaina ehdin kuitenkin parahiksi Helinä Rautavaaran museon Afrikan tähti –näyttelyyn. Tyypillisesti olin liikkeellä viimeisellä mahdollisella hetkellä: näyttelyn viimeisen päivän lisäksi meneillään olivat peräti viimeiset tunnit, kun kipitin Espooseen WeeGee –taloon puoli viideltä, puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa. Jotenkin odotin sunnuntain ollessa kyseessä, että WeeGeen museoissa (niitä on viisi kappaletta samassa talossa, mistä hetken päästä lisää) olisi hurjasti ihmisiä. Luulin väärin: taisin nähdä itseni lisäksi kokonaiset pari muuta museokävijää, loput (noin tusinan verran) museon ihmisistä olivat valvojia ja myyjiä. Melko outo olo kuljeskella yksin valtavissa museosaleissa ja käytävillä, varsinkin Espoon modernin taiteen museon EMMAn puolella. Siellä olisi nähtävää hyvinkin toiselle käyntikerralle, koska...