Harrastelua.
Blogissa on ollut hiljaista, kuten aina silloin kun olen Suomessa. Vähemmän kirjoittamista, enemmän tekemistä vapaa-ajalla ehkäpä? Tänä keväänä olen voinut syyttää lisäksi gradua ajan puutteesta. Ei, se ei ole vielä valmis. Mutta melkein!
Kun yritin miettiä, mitä muuta olen tehnyt tänä keväänä kuin gradua, ei tullut oikein mitään mieleen. Tarkemmin ajateltuani tajusin, että olen sentään tehnyt muutakin kuin töitä ja gradua. Tämä kevät (ja tuleva kesä) on ollut parasta aikaa koskaan harrastusten osalta.
Viikot ovat rytmittyneet harrastusten ympärille: maanantaisin Kassandra-kuoro, tiistaisin myös Kassandra ry:n järjestämät bollywood-tanssikurssi ja rumputunti, toukokuusta alkaen torstaisin jalkapallopeli, ja sunnuntaisin flamenco-tunti (ks. tammikuun postaus Olé). Parina toukokuun viikonloppuna olen tanssinut kolmisen tuntia päivässä vierailevien afrotanssin opettajien kursseilla, joista tiedotetaan muun muassa mainiolla Afrotanssi-sivulla.
Muina päivinä jaksaessaan on sitten voinut tehdä jotain ihan toisenlaista, kuten käydä torstaisin Punaisen Ristin vapaaehtoisvierailuillla Metsälän säilöönottoyksikössä. Siellä saa vähän erilaisen näkökulman maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun kuin seuraamalla HS-keskusteluja. Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajana toiminen tarjosi taas toisenlaisen tavan tehdä vapaaehtoistyötä. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Ehkä hauskinta harrastuksissa on se, että niissä tapaa niin erilaisia ihmisiä - yleensä kun tuppaa pyörimään lähinnä humanistien ja valtiotieteilijöiden kanssa. Tuttavapiiri laajenee niin paljon, että melkein joka päivä törmää johonkin tuttuun kaupungilla. Maailma kylässä -festivaaleilla ei juuri muuta ehtinytkään kuin vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen kavereiden kanssa.
Toinen nautittava asia on esiintyminen. Kuorossa se on mahdollista useamman kerran kaudessa - seuraava kaikille kuulijoille avoin (ja ilmainen!) esitys on Espoon keskuksessa ensi viikon lauantaina MOVE-festivaalilla klo 11.30, näin ohimennen mainittuna mainoksena. Mahdollisuutta Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleille osallistumisesta mietitään parhaillaan, toivottavasti lähdetään!
Tanssin osalta tilaisuuksia on harvemmin, mutta eilen flamenco-tuntilaisemme esiintyivät Tanssikoulu Baila Bailan kevätnäytöksessä. Esitystä edelsi noin 30 tanssitunnin lisäksi muunlainen valmistelu, hameiden sovittamisesta nutturan kieputtamiseen: koko kevään oppi tiivistyi kahteen ja puoleen minuuttiin ravintola Kaisaniemen tanssilattialla, yhtenä ryhmänä yhteensä 23 erilaisen esityksen joukossa. Itseeni flamencon estetiikka vetoaa huomattavasti vahvemmin kuin näkemieni salsa- tai reggaeton-esitysten enemmän kuin vihjaileva liikekieli ja hiukan halvan näköinen vähäpukeisuus, mutta makunsa kullakin.
Tiivistettynä: olen onnellinen ihan mahtavista harrastuksistani! Hienoa, että tanssia lukuunottamatta ne eivät edes vaadi juurikaan rahallista panostusta, taloudellinen tilanteeni kun ei ole kehuttava tällä hetkellä. Ehkä ne halvat huvit ovat lopulta parhaita - mukavat ihmiset ja mielekäs tekeminen riittävät pitkälle.
Kun yritin miettiä, mitä muuta olen tehnyt tänä keväänä kuin gradua, ei tullut oikein mitään mieleen. Tarkemmin ajateltuani tajusin, että olen sentään tehnyt muutakin kuin töitä ja gradua. Tämä kevät (ja tuleva kesä) on ollut parasta aikaa koskaan harrastusten osalta.
Viikot ovat rytmittyneet harrastusten ympärille: maanantaisin Kassandra-kuoro, tiistaisin myös Kassandra ry:n järjestämät bollywood-tanssikurssi ja rumputunti, toukokuusta alkaen torstaisin jalkapallopeli, ja sunnuntaisin flamenco-tunti (ks. tammikuun postaus Olé). Parina toukokuun viikonloppuna olen tanssinut kolmisen tuntia päivässä vierailevien afrotanssin opettajien kursseilla, joista tiedotetaan muun muassa mainiolla Afrotanssi-sivulla.
Muina päivinä jaksaessaan on sitten voinut tehdä jotain ihan toisenlaista, kuten käydä torstaisin Punaisen Ristin vapaaehtoisvierailuillla Metsälän säilöönottoyksikössä. Siellä saa vähän erilaisen näkökulman maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun kuin seuraamalla HS-keskusteluja. Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajana toiminen tarjosi taas toisenlaisen tavan tehdä vapaaehtoistyötä. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Ehkä hauskinta harrastuksissa on se, että niissä tapaa niin erilaisia ihmisiä - yleensä kun tuppaa pyörimään lähinnä humanistien ja valtiotieteilijöiden kanssa. Tuttavapiiri laajenee niin paljon, että melkein joka päivä törmää johonkin tuttuun kaupungilla. Maailma kylässä -festivaaleilla ei juuri muuta ehtinytkään kuin vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen kavereiden kanssa.
Toinen nautittava asia on esiintyminen. Kuorossa se on mahdollista useamman kerran kaudessa - seuraava kaikille kuulijoille avoin (ja ilmainen!) esitys on Espoon keskuksessa ensi viikon lauantaina MOVE-festivaalilla klo 11.30, näin ohimennen mainittuna mainoksena. Mahdollisuutta Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleille osallistumisesta mietitään parhaillaan, toivottavasti lähdetään!
Tanssin osalta tilaisuuksia on harvemmin, mutta eilen flamenco-tuntilaisemme esiintyivät Tanssikoulu Baila Bailan kevätnäytöksessä. Esitystä edelsi noin 30 tanssitunnin lisäksi muunlainen valmistelu, hameiden sovittamisesta nutturan kieputtamiseen: koko kevään oppi tiivistyi kahteen ja puoleen minuuttiin ravintola Kaisaniemen tanssilattialla, yhtenä ryhmänä yhteensä 23 erilaisen esityksen joukossa. Itseeni flamencon estetiikka vetoaa huomattavasti vahvemmin kuin näkemieni salsa- tai reggaeton-esitysten enemmän kuin vihjaileva liikekieli ja hiukan halvan näköinen vähäpukeisuus, mutta makunsa kullakin.
Tiivistettynä: olen onnellinen ihan mahtavista harrastuksistani! Hienoa, että tanssia lukuunottamatta ne eivät edes vaadi juurikaan rahallista panostusta, taloudellinen tilanteeni kun ei ole kehuttava tällä hetkellä. Ehkä ne halvat huvit ovat lopulta parhaita - mukavat ihmiset ja mielekäs tekeminen riittävät pitkälle.
Comments