Taide kuuluu kaikille

Osallistuin tänään Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaan muutoinkin kuin edustusvaimona avajaisiin kaupungintalolla: Ojos de Brujo Espanjasta esiintyi täydelle Huvilateltalle. Täytyy sanoa, että tunsin oloni todella kummalliseksi astuessani sisään portista: pitkästä aikaa tuli nuori olo, sillä minulla ei ollut korkokenkiä eikä pikkumekkoa päälläni, kuten useimmilla muilla vierailla tuntui olevan. Nimenomaan vierailla - vaikutti siltä, etteivät ihan kaikki välttämättä olleet ostaneet itse lippuaan. Tai jotenkin en ollut ainakaan odottanut Ojos de Brujon fanijoukon koostuvan keski-ikäisistä pukumiehistä viinilasi kädessä...

No mutta, toivottavasti nekin, jotka eivät tienneet mitä tulevat katsomaan viihtyivät! Omalta kohdaltani keikka oli yksi kesän kohokohtia. Kun keikan alkamisesta kuulutettiin sanoin "Huvilateltan ohjelma jatkuu tuossa tuokiossa" ja ihmiset istuivat tyynesti penkeillään, olin vielä hieman skeptinen illan suhteen. Mutta yllätyin. En edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt kahden tunnin keikan pitkästymättä missään vaiheessa. Enkä muista milloin olisin ollut eturivissä keikalla niin, että ympärillä on puoli metriä tilaa joka suuntaan. Tilanpaljoudesta huolimatta tunnelma oli silti mainio, en edelleenkään muista milloin jollakin keikalla olisi ollut näin hyvät bileet..! Kokonaisuutena kaikki vain toimi, ja parani parenemistaan loppua kohden. Olisi ollut mahdollisuus nousta myös lavalle bailaamaan "Bailaores" -kappaleen aikana. En kuitenkaan viitsinyt liittyä joukkoon, sillä jouduin keikan viimeisen puolen tunnin aikana seisoskelemaan jalat ristissä - vessajono lämppäribändin jälkeen oli melko massiivinen, useampi tusina naista muutamaan bajamajaan.
Mutta niin, takaisin itse konserttiin: Juhlaviikkojen ohjelman mukaan "aasialaiset rytmit, reggae, rumba ja hiphop sekoittuvat kiihkeään flamencoon". Jälkimmäisellä aloitettiin, ja etenkin rumba ja hiphop erottuivat joukosta muuten vahvimmin. Visuaalinen puoli oli erityisen näyttävä: flamenco-tanssija ja video-screeni, jolla näytetään jotain järkevääkin. Siksi otin melko runsaasti kuvia - niitä enemmän Flickrissä - vaikkakin laulajatar Marinasta oli todella vaikea saada niitä lainkaan, tämä kun ei pysynyt sekunnin murto-osaakaan paikallaan keikan aikana.

Tutustuin Ojos de Brujoon (suomeksi "noidan silmät") ollessani Madridissa Ainon luona vierailulla toukokuussa 2005. Kuunneltiin sitä CD:ltä - vai kasetilta? - ja pidin kovasti. Muistaakseni lainasin Helsingin kaupunginkirjastosta yhtyeen levyjä, viimeisimmän Techarin sentään hankin itselleni levykaupasta. Ojos de Brujohan käväisi Suomessa jo huhtikuussa April Jazzissa, mutta en millään jaksanut lähteä Espooseen asti...onneksi oli kuitenkin toinen mahdollisuus - kiitos siitä Juhlaviikoille! Enpä muista, onko koskaan aiemmin minkään bändin keikan aikana tehnyt mieli lähteä osoittamaan mieltä - nyt teki. Mieletöntä.

Comments

Minkki said…
Heh, pitäisikö tähän todeta, et mitä mä sanoin ;) Bändi on aivan loistava livenä!

Mietin itsekin pitkään, pitäisikö mennä keikalle ja luulin jo ratkaisseeni ongelmani ostamalla liput Flow-festivaaleille sekä perjantaiksi että lauantaiksi. Sitten sunnuntaiaamuna Hesaria lukiessa minulle selvisi, että keikka onkin sunnuntaina eikä lauantaina. Heh. Jäi kuitenkin loppujen lopuksi keikka väliin. Lämmittäähän ne edelleen ne viime joulukuisen keikan muistot :)

Itselleni se viikonlopun keikkakokemus oli ehdottomasti Architecture in Helsinki Flow-festareilla lauantaina. Sellasta määrää energiaa ja hyväntuulisuutta ei ole tullut kohdattua keikalla aikoihin. Ja kaiken kruunasi rento jutskailu bändin jäsenten kaa Helsingin keskustassa sunnuntai-iltana :)

Muuten, kävinpä tänään ostamassa AIH:n uuden levyn ja äsken koneelle sen siirtäessäni huomasin ällistyksekseni iTunesini luokittelevan sen lasten musiikkiin. Todella hassua ja hämmentävää...
21 August, 2007 23:15
Axl said…
Sama pompöösiyleisö oli löytänyt tiensä myös Ojos de Brujon kevään espoon keikalle. Käsittämätöntä..

Mieletön bändi indeed!
23 August, 2007 16:58
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in
Read more

Music of Bhutan

This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh
Read more