Afrikan tähteä etsimässä

Vaihdoin tänään maata taas kuukaudeksi – vietän siis kesäkuun Uppsalassa, Nordiska Afrikainstitutetissa tekien gradua ja tutustuen Ruotsin ihmeisiin. Vielä eilen sunnuntaina ehdin kuitenkin parahiksi Helinä Rautavaaran museon Afrikan tähti –näyttelyyn. Tyypillisesti olin liikkeellä viimeisellä mahdollisella hetkellä: näyttelyn viimeisen päivän lisäksi meneillään olivat peräti viimeiset tunnit, kun kipitin Espooseen WeeGee –taloon puoli viideltä, puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa.

Jotenkin odotin sunnuntain ollessa kyseessä, että WeeGeen museoissa (niitä on viisi kappaletta samassa talossa, mistä hetken päästä lisää) olisi hurjasti ihmisiä. Luulin väärin: taisin nähdä itseni lisäksi kokonaiset pari muuta museokävijää, loput (noin tusinan verran) museon ihmisistä olivat valvojia ja myyjiä. Melko outo olo kuljeskella yksin valtavissa museosaleissa ja käytävillä, varsinkin Espoon modernin taiteen museon EMMAn puolella. Siellä olisi nähtävää hyvinkin toiselle käyntikerralle, koska tuolla kertaa energia ja aika loppuivat kesken jo Helinä Rautavaaran museon jälkeen. Suosittelisin ostamaan joko kolmen päivän lipun, joka on voimassa kuukauden verran, tai suoraan vuosilipun museoon, sillä yhden kerran lippu on melko hintava, eikä kaikkia museoita kuitenkaan jaksa kerralla koluta läpi. Nuo useamman kerran liput tosin edellyttävät sitä, että asuu melko lähellä tai omistaa auton – en minä ainakaan jaksa körötellä bussilla Espooseen saakka joka viikko... WeeGeessä sijaitsevat siis seuraavat museot: Espoon kaupunginmuseo (en käynyt), Kellomuseo (kuljin hyvin nopeasti läpi), Lelumuseo (en käynyt), Espoon modernin taiteen museo (kuljin hieman hitaammin läpi) sekä Helinä Rautavaaran antropologiaan ja kulttuureihin keskittynyt museo, johon varsinaisesti suuntasin.

Helinä Rautavaara (1928-1998) on epäilemättä ollut melkoinen persoona, ja Helinän elämäkerta (ks. Wikipediasta lisää, vieressä vielä lukemattoman kirjan kansikuva) on ainakin omasta mielestäni vähintään yhtä kiinnostava kuin museon esinenäyttely. Psykologian maisterista ikuiseksi uskontotieteen opiskelijaksi ja kaukomatkaajaksi sekä Apu-lehden toimittajaksi siirtynyt, kissamaisia silmälaseja kokoelman verran omistanut rastafari-täti on tuskin jättänyt ketään kylmäksi. Helinä matkaili vuosikymmenien ajan eri mantereilla, etenkin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa tutustuen erityisesti uskontoihin niin Brasiliassa, Jamaikalla kuin Senegalissakin. Mukaan tarttui kaikkialla vähän kaikenlaista, ja matkojen seurauksena kerättyyn uskomattomaan esinekokoelmaan voi tutustua Helinä Rautavaaran museossa, joka saatiin perustettua pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Esineiden lisäksi olisi mielenkiintoista tietää lisää ilmeisestikin hyvin sosiaalisen Helinän kuuluisista tuttavuuksista, joiden joukkoon kuului muun muassa Ugandan hirmuhallitsija Idi Amin.

Viime syksynä uutisoitiin varsin mielenkiintoinen debatti siitä, voivatko koululaiset mennä vierailulle museoon, jossa "tehdään alttareita ja uhreja" - kuten paperikukkia ja muovailuvahaliskoja, ainakin HS:n artikkelin mukaan. Espoon kaupunginvaltuutettu Leena Metsämäki (kd) oli tästä museon 'uskonnollisuudesta' niin huolissaan, että nyt lapsien on pyydettävä vanhemmilta lupa ennen kyseiseen museoon menemistä. En viitsi alkaa edes kirjoittamaan tästä enempää, koska niin naurettavalta koko juttu kuulostaa.

Antropologi Katja Uusihakalan käsikirjoittama Afrikan tähti –näyttely oli kuitenkin se, jota menin katsomaan. Kiertonäyttelyksi tarkoitettu, erityisesti koululaisille suunnattu näyttely oli kivasti tehty, mutta itse en siitä niin hirveästi saanut uutta tietoa irti – hyvä Afrikan historian pikakertaus se oli kuitenkin! Afrikan tähden eri pisteisiin pysähtyessäni aloin silti miettimään omaa suhdettani noihin kartan punaisiin pallukoihin, olenhan käynytkin osassa niitä. Kehittelyn alla on nyt sitten jatkosarja Afrikan tähden paikoista, joista minulla on jotakin omakohtaista sanottavaa. Katsotaan saanko sitä aikaiseksi, sillä muutama muukin blogiteksti odottelee vielä loppuhiontaa...ehkä Uppsalan Afrikka-instituutti innostaa kirjoittamaan lisää!