Erilainen on samanlainen


http://www.kassandra.fi/zambezi/
Eilen näkemästäni Zambezi-näytelmästä jäi jotenkin ristiriitainen olo. Se oli ehkä liian yksioikoisesti hyväätarkoittava ja multikulti-propagandistinen näytelmä siitä, miltä tuntuu olla pakolainen vieraassa maassa. Kulttuurikeskus Stoassa esitetty, Aleksanterin teatteriin siirtyvä näytelmä kertoo ajasta tulevaisuudessa, jolloin Eurooppa on sekasorron vallassa ja suomalaisperhe pakenee huonoja oloja päätyen lopulta lautalla Afrikkaan, kuvitteelliseen Zambezi-maahan. Esityksen vahvimpia hetkiä olivat musiikkikohtaukset (etenkin mainio Satumaa, tulkittuna ensin sekakielellä, josta erotin ainakin muutaman swahilin sanan), lisäksi mieleen jäi pikakurssi suomalaiseen kulttuuriin: "perusperiaate suomalaisten tervehtimisessä on se, ettei tervehditä ellei ole aivan pakko". Kyseisessä kohtauksessa näyttelijät peittivät kasvonsa yksinkertaisilla naamareilla, ilmeisesti esittääkseen geneerisiä 'suomalaisia' - naamareita käytettiin esityksen aikana useampaankin kertaan kuvastamaan mustia ja valkoisia, nimettömyyttä ja erilaisuutta.

Päällimmäisenä Zambezista jäi mieleen maahanmuuttajan identiteetti, joka on ulkopuolisille, ja sitä kautta myös maahanmuuttajille itselleen aina vain maahanmuuttaja. Eija Ahvo aneli ihmisyytensä tunnustamista pelkän maahanmuuttajuuden sijaan, mutta sitä hänelle ei suotu - lopussa suomalaisperhe päätyikin perustamaan "Zambezin ensimmäisen etnisen ravintolan", kun muita rooleja heille ei yhteiskunnassa haluttu tai voitu (esimerkiksi kielitaidon puutteen vuoksi) antaa. Tämä yhteen rooliin - siihen toiseen, erilaiseen, alempaan - sijoittaminen tuo kaikuja 1800-luvulta, feminismin alkuajoilta. Tuolloin Yhdysvalloissa naistenasialiike ja yhteiskunnallinen asema rinnastettiin mustien miesorjien tilanteeseen. Nykyään 'orjan' voi melkein korvata 'maahanmuuttajalla'. Et voi olla pelkkä kansanedustaja, vaan olet MAAHANMUUTTAJAkansanedustaja. Et voi olla pelkkä näyttelijä, vaan olet MAAHANMUUTTAJAnäyttelijä. Samoin kuin et voi olla pelkkä kirjailija, vaan olet NAISkirjailija, tai pelkkä johtaja, vaan NAISjohtaja. Koska sillähän on edelleen merkitystä, eikö niin? Siksi Zambezikin joutuu edustamaan edelleen monikulttuurista näytelmää, ei pelkkää näytelmää. Kun siinä on sellaisia kivan värikkäitä afrikkalaisia vaatteita, erimaalaisia ihmisiä ja soittimia kanteleesta rumpuihin! Tosin itsekin pidin noista poikkeavista ominaisuuksista - todennäköisesti juuri siksi, että ne olivat poikkeavia. Erilaisuus on rikkautta silmille, eh?

Sopeutuminen, ulkomaalaisten vastaanottaminen ja kotouttaminen olivat myös Zambezin teemoissa mukana. Entinen sisäministerimme Kari Rajamäki lähti aina siitä oletuksesta, että jokainen ulkomaalainen on turvallisuusuhka, kun taas nykyistä maahanmuuttoministeriä Astrid Thorsia on syytetty liiasta lepsuilusta maahanmuuttajien suhteen. Missä sitten menee vastaanottopolitiikan raja? Tai mitä kaikkea Suomeen lopulta pääsevien pitää tehdä kotoutuakseen?

Olen itse kokenut valkoisen ihon taakan ollessani vähemmistönä niin Euroopassa kuin Afrikassakin - joskus se on ilmennyt suoranaisena halveksuntana, joskus peittelemättömänä kateutena ja katkeruutena, joskus olen tuntenut itseni ihmisen sijaan pankkiautomaatiksi. Kuitenkin noista kokemuksista huolimatta voisin väittää, että valkoiselle annetaan mahdollisuus sopeutua mihin tahansa (ainakin mustan) Afrikan maahan paljon välittömämmin kuin yhdellekään Suomeen tulevalle (ainakin eriväriselle) ulkomaalaiselle. Omakohtaisesti en tätä voi tietenkään Suomen osalta todistaa, mutta työllistymisen vaikeus tai rasististen rikosten ja sulkeutuneiden suomalaisten yleisyys ovat ainakin jonkinlaisia näyttöjä siitä, millaista on asua täällä ulkomaalaisena. Kuten Iivi Masson blogikirjoitus uusisuomi.fi -sivuilla osoittaa, ei edes suomea osaava ja suomalaiselta näyttävä maahanmuuttaja ole samassa asemassa 'oikeasti' suomalaisen kanssa. Erilaisena olemiseen voi tottua, sen voi jopa unohtaa, aina siihen asti kunnes joku kohtelee sinua eri tavalla siksi, että OLET erilainen. Tai oikeastaan siksi, että näytät erilaiselta.


Yksi olennaisimmista sopeutumissäännöistä lienee kuitenkin se, että tottelee uuden 'kotimaan' lakia. Ehkä tästä suomalaisiakin puhuttaneesta asiasta jatkan ensi kerralla, jottei pituutta tule tekstille aivan liikaa...

Comments

Otto Sinisalo said…
Olen hivenen pettynyt, että linkin takaa löytyvän UusiSuomi.fi:n artikkelin kommentteja saa lukea melkein puoliväliin, ennen kuin sieltä löytyy jotain oikeasti aivovammaista. Sitten tuleekin vastaan tämä helmi:

"Täällä on pärjätty tuhansia vuosia ilman maahanmuuttajia[...]"

... joka onkin sitten jokseenkin tyhmin asia jonka kukaan missään on koskaan sanonut. Kärsivällisyys palkitaan!
18 February, 2008 12:43
Post a Comment

Popular posts from this blog

Ah, les belges!

Warning: this post includes a lot of complaining about little things. I can't help but be constantly reminded by a friend of mine who also did an internship at the European Commission and later on worked there as a consultant for a few months. Samuli warned me: "On the face of it, everything seems to be working in Belgium. In reality, nothing works. Oh, so true. It is strange how differently and SLOWLY things function (or don't at all) in Belgium. Luckily I have been spared from taking care of all these practical things such as acquiring an internet connection, electricity and gas contracts or other, seemingly simple issues. In the end they are not that simple. Most of the things take one month. Having an internet connection? 4-6 weeks. Electricity? 2 weeks, at least, if the former tenant has called in his/her electricity contract in the apartment. Fridge? About 3 weeks. There are all these minor things that just don't make sense. For example, there is an automatic lau
Read more

Henna Senegalese way

Image
As in most Muslim countries, henna (in Wolof fuddan ) belongs to the women's beauty traditions in Senegal. The usage and patterns of henna varies from country to country, but in Senegal it has been very different than what I have seen in Morocco or Tanzania, for example. I tried it the first time two days ago, and here's the story: A woman often visiting the project had a few weeks back very beautiful henna patterns on her feet and hands, so I asked where I could get similar ones. She suggested that she could do the henna for me, but of course, she was not the one who had made the ones on her...in any case, the patterns turned out quite nice, though not as artistic as hers. The patterns of henna are made with the help of thin pieces of plastic which have a sticky side and attach to the skin if it is not too sweaty...for me, feet were alright, but hands I had to leave for another time. Then becomes the weird part that I also have not seen in other countries: feet are wrapped in
Read more

Music of Bhutan

This post tries to briefly explain the little known various styles of Bhutanese music which you can hear blasting from the local radio stations every day. Religious music is in a category of its own, with sacred dances and monastery music - here I will only focus on folk and popular music. B-pop Starting with the newest form: B-pop , a style "invented" by a local music studio in Thimphu called M-Studio . They have produced several hits during their few years of existence, most famously Tharingsa of which I have heard at least four different versions (not to mention all the karaoke interpretations), and Yonphula which is probably their second-biggest hit. The video below, filmed on a beautiful river-side with a prayer flag covered bridge in the background, is an acoustic version of singer-songwriter Pema Deki's "Due Atara". The faster, disco-type original song was chosen for the first ever flashmob organized in Bhutan: Pema Deki performed her song live wh
Read more